Wisla on 9.8.2008 syntynyt australianterrierinarttu. Wislan lempipuuha on uiminen ja pallojen perässä juokseminen. Tottakai myös rapsutukset ja mamman antama huomio on maailman paras juttu. Wisla on todella kiltti ja tottelevainen kaveri, välillä korvat nyt ehkä unohtuu johonkin matkalle, mutta useimmiten tottelee jos vähän ääntä korottaa.
Wislis on syntyny Puolassa ja viralliselta nimeltään on Viva la Vida Bella Vita. Wislan kasvattaja on siis Kennel Bella Vita. Mulle Wisla tuli sijoitukseen Tiinalta (Kennel Pikkupahan) ja Annalta (Kennel Somehow). Kutsumanimensä Wisla onkin saanut puolalaisen kaupungin ja joen mukaan. Suomeen Wisla tuli veljensä Warsin kanssa, joka on myös samojen ihmisten omistuksessa ja sijoituksessa Jemina Aaltosella.
Wisla on mun ensimmäinen koira ja sillä tulee aina olemaan erityinen paikka mun sydämessä. Toi koko koira on niin erityinen, etten oo ikinä tavannu tollasta terrieriä. Se vaan on niin persoonallinen ja ihana tapaus <3
Käydään Wislan kanssa kerran viikossa Herwoodin haukkujen pitämässä tokossa ja ehkäpä joskus päästään kisaamaan jossain mölliluokassakin. Ainakin mun omasta (ja joskus jopa kouluttajan!) mielestä Wisla osaa tosi hyvin, pitäis vaan saada se tekemään myös ilman nakkeja niitä juttuja :D Nakithan on siis Wislan mielestä paras herkku tässä maailmassa, se vois varmaan elää pelkillä nakeilla.
Kesällä Wislaa on vaikea saada pysymään pois vedestä, se on niin hulluna uimiseen että menis varmaan talvellakin uimaan jos vaan pääsis jonnekkin rantaan vapaana. Pallon perässä Wisla voisi tosiaan juosta vaikka maailman ääriin ja pallo toimii sillä myös "näkymättömänä hihnana" jos haluaa sitä lenkittää vapaana :D Toinen Wislan rakkaus on limsapullojen korkkien avaaminen.
Wisla on aikamoinen roturasisti ja tulee tosi harvan koiran kanssa oikeesti toimeen. Koirapuistossa käydään joskus kun siellä ei ole muita, Wislalle alkaa niin herkästi rähisemään ja suojelemaan Sinttiä. Tuttujen koirien kanssa kyllä uskaltaa mennä, kun Wislalla ei ole mitään tarvetta niitä komentaa.
Lemppari-ihminen (mun jälkeen tietty!) on ehdottomasti meidän äiti! Vaikka Wisla ei oo ikinä edes asunu äitin kanssa, niin silti se on sen mielestä maailman paras tyyppi. Riittää vaan, että sanon Wislalle jotain äitistä niin se sekoo jo karvoihinsa :) Mut äiti onkin paras <3
Sillon ku Wisla tuli mulle, oli mulla hoidossa Tiinan entinen basset hound Pitko. Pitko jäikin mun luo asumaan puoleksi vuodeksi, kunnes totesin että mun koti on liian pieni hullulle terrierin pennulle ja bassetin kokoiselle koiralle. Nykyään Pitko asuukin Oulussa veljensä kanssa ja käytiin kesällä katsomassa sitä. Eipä ollu tainnu jäädä Wislalla kovin ikävä Pitkulaa, kun alkoi niin jännittää kun näki sen pitkästä aikaa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti